Perustusrakentaminen

Perustus voidaan rakentaa monella eri tavalla: matalaperustuksena, syväperustuksena, paaluperustuksena tai kellarillisena perustuksena. Oikean perustustavan valinta, suunnittelu ja toteutus ovat kosteus- ja rakenneteknisen toimivuuden vuoksi kriittiset, ja rakennushankkeen jopa tärkein vaihe.

Perustussuunnitelman tekee yleensä rakennesuunnittelija. Perustusten työstöön liittyy monia työvaiheita, joiden tekemiseen tarvitaan useita ammattiosaajia. Vaivattominta on antaa koko perustusurakointi siihen erikoistuneelle urakoitsijalle.

Maaperätutkimus ratkaisee perustustyypin valinnan

Perusturakentaminen on tehtävä huolella, sillä perustuksien korjaaminen on yleensä erittäin vaikeaa, jos ei mahdotonta. Perustus määrittääkin yleensä rakennuksen maksimaalisen eliniän. Maaperän kantavuus ja routivuus vaikuttavat käytettävissä oleviin perustusvaihtoehtoihin. Kantavuus ratkaisee, miten laajalle alueelle rakennuksen kuorma on perustusten avulla jaettava, routivuus puolestaan määrää routasuojauksen tason ja tarvittavan perustamissyvyyden.

Myös tontin korkeussuhteet, pohjaveden korkeus, rakennuksen muoto ja rakenteet voivat vaikuttaa perustamisvalintoihin. Jos rakennuspaikan korkeuserot ovat yli puoli metriä, on usein kannattavaa tehdä tuulettuva (ryömintätilainen) alapohja. Maanvarainen alapohja toimii, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet.
Myös mahdolliset radonsuojaustarpeet on selvitettävä.

Maaperätutkimus kannattaa tehdä aikaisessa vaiheessa. Jos on syytä epäillä maaperän laatua, kannattaa maaperätutkimus tehdä jo ennen tontin ostamista todellisten perustuskustannusten selvittämiseksi. Tutkimuksen kustannus on pieni hinta isojen virhearvioiden välttämisestä.

Jos on tiedossa, että rakennuspaikan maaperästä vapautuu radonkaasua, on sen pääsy taloon estettävä. Yksinkertainen ja tehokas keino radonvaaraa vastaan on kantavan ja tuulettuvan alapohjan tekeminen. Lammi-Perustus tarjoaa myös rakentamiseen innovatiivisen radonsuojan.

Perustusvaihtoehdot

Yleisin pientalon perustamistapa on matala perusmuuri. Sen osat ovat painoa maahan jakava antura ja sen päälle rakennettava sokkeli. Anturan voi toteuttaa nopeasti ja kustannustehokkaasti esimerkiksi TASSU-anturamuotin avulla. Sokkeli muurataan harkoista tai valetaan betonista anturan päälle.

Lue lisää anturaperustuksesta.

Jatkuvan anturan vaihtoehtona on pilarianturaperustus, joka sopii esimerkiksi silloin, kun tontin pohjatutkimuksessa ilmenee, että kantavat maakerrokset ovat anturaperustamissyvyyttä alempana. Teräsbetonipilareilla perustuksesta saadaan painumaton ja vahva. Teräsbetonipilareilla on suuri kantokyky ja kestävyys verrattuna esimerkiksi puupaalutukseen. Pilarianturaperustus on tehokkain tapa tuulettaa pois maaperästä tuleva kosteus ja radonkaasu – rakennus tulee sen päälle, irti maanpinnasta.

Lue lisää pilarianturastaperustuksesta.

Kellariperustus on hyvä vaihtoehto esimerkiksi rinnetontilla, tai kun talon alle halutaan lisätiloja.

Lue lisää kellariperustuksesta.

Perustusrakentaminen heikosti kantavalla maaperällä

Painuvalla maaperällä voidaan perustukset joutua paaluttamaan. Tällöin maaperän kantavuutta vahvistetaan lyömällä paalut riittävän syvälle, mahdollisesti aina peruskallioon asti.

Vaihtoehtona paalutukselle on massanvaihto, jossa maata poistetaan talon alta yhtä paljon kuin tuleva rakennus ja täyteaine yhteensä painavat. Näin maaperään kohdistuva paino pysyy samana ja painumiselta vältytään. Täyteaineena käytetään useimmiten kevytsoraa, joka toimii samalla routaeristeenä. Massanvaihto on yleensä rakentamisen kokonaiskustannuksista vain noin 1-3%.

Toinen perustusratkaisu heikohkosti kantavalle maapohjalle on reunavahvistettu laatta, joka jakaa rakennuksen painon koko rakennuksen kattamalle alalle. Tällöin painuminen voidaan välttää. Reunavahvistettu laatta muotitetaan, raudoitetaan ja valetaan kerralla.